Kaikkien testibiisien äiti

Yksinkertainen on kaunista

Suzanne Vega teki levyn Solitude Standing vuonna 1987. Levy myi ihan hyvin ja sitä moni
pitääkin Vegan parhaana levynä. Levyn soundit ja erityisesti Vegan laulusoundi on hieman
ylikireä. Tietystä yläkireydestä huolimatta äänite on analoginen.

Tom’s Diner on levyn säestyksetön aloitusbiisi, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Suzanne
itse. Kappale on hauska, yksinkertainen tuokiokuvaus kahvilasta. Teksti on kuitenkin tietyllä
tavalla fiksu ja havainnoiva. Ei musiikin tai lyriikan mestariteos, mutta kestää yksinkertaisuudessaan kulutusta.

Ja kulutusta biisi on kohdannutkin. Itse huomasin heti tuon yksinkertaisen biisin kyvyn esittää laitteiston resoluutiota. Ensimmäiset erot CD-soittimien välillä kuulin juuri tämän biisin kanssa tammikuussa -88. Tällöin CD oli vielä Perfect sound forever. Laajempaa käyttöä testibiisinä auttoi varmasti Musiikin Ääni, jonka vakiotestibiisiksi TD nousi, kiitos MJK:n.

Kuuloaisti on jostain syystä tarkimmillaan juuri ihmisäänen kanssa. Äänentoistolaitteissa usein suurimmat erot ovat juuri kaikujen toistossa. En tiedä, miten tämän biisin kaiut on tehty, mutta mukana on valtavat määrät tarkoitettua ja ei-niin-tarkoitettua informaatiota. Lisäksi biisin kestäessä Vegan äänen puhtaus kärsii siten, että mukaan tulee mikrointervallimodulaatio. Lisäksi mukana on vaimeita häiriöääniä, joista kuuluvin löytyy
kohdasta ”…she is hitching up her skirt…”. 

Itse kuuntelen ensin Vegan äänen balanssia. Se on hieman kirkas, yläpäästä ohut, mutta
rintaääntäkin on mukana. Äänen ei siis tulisi olla ohut, vaikka yläpää aavistuksen painottuukin. Kaikua tulee aavistuksen enemmän oikeaan kanavaan. Kaiku myös jotenkin kertautuu, joten äänen ”alla” on pieni kaikumatto, taukokohtia lukuunottamatta.

Luonnollinen ääni on siis balanssitavoite, mutta resoluutio tulee kaiuista ja häiriöäänistä.
Äänikuvaa pääsee myös hieman arvioimaan, mutta ei laulaja mitenkään syliin hyppää.
Kuulokkeilla taas kuulee häiriöäänet paremmin.

Itse pidän musiikillisesti biisiä ihan onnistuneena, mutta informatiivisuus tulee yksinkertaisuudesta. Vega on sinänsä kohtuullisen kyvykäs laulaja. Muistaakseni Pori Jazzissa
2002 Vega esiintyi ja Tom’s Diner tuli lähes identtisesti levytetyn version kanssa. Pitää vielä muistuttaa, että Tom’s Diner oli se biisi, juonka avulla MP3:n algoritmejä
suunniteltiin. Ja kun Vegan äänessä ei enää eroja kuultu, saimme käyttöömme tuon
nykyversion. En tiedä, menikö se ihan näin suoraviivaisesti, mutta kuitenkin.

Kannattaa siis verrata laitteita, kaapeleita tai muuta sujektiiviseksi huuhaaksi väitettyä
nimenomaan tämän biisin avulla.

Jaa artikkeli:

Best Classical Compendium

…oli se kategoria, jossa Ondinen uusi julkaisu Kaija Saariahon musiikista sai Grammy-ehdokkuuden tänä vuonna. Vaikka itse...

Beethovenia puhtaasti kahdelle kanavalle

Berliinin Filharmonikot ovat tehneet levyjä omalle levymerkille jo jonkin aikaa. Myös muut digitaaliset kommervenkit, kuten virtuaalinen...

Pikkutarkka Kullervo

Sanottakoon heti alkuun, että otskointi ei tarkoita tulkintaa, vaan Musiikkitalon akustiikkaa. RSO:n kotiareena vaikuttaa nimittäin orkesterisointiin...

Lahti piirtää uusiksi Suomen progekartan

Perjantaina 21. elokuuta 1970 ilta-auringon värjäämässä Turun saaristossa tapahtuu jotakin, joka muuttaa suomalaista rock-kulttuuria pysyvästi. Charlies-yhtyeen...

Aamu sarastaa Suomiprogessa

Tässä artikkelisarjassa kerromme 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuista suomalaisen progen klassikkolevyistä. Progressiivisen rockin ymmärrämme tässä yhteydessä varsin...