Furutech Pure Power 6-E NCF Power Distributor

Kalliin hifin alalla tunnetaan hyvin ”The Law of diminishing return”. Suomeksi siis vastine rahalle vähenee hinnan noustessa. Toisaalta melko selvä seuraus on, että laatu kyllä noisee yleensä hinnan mukana, mutta HLS heikkenee hinnan noustessa. Juuri nyt tuntuu siltä, että sekä HLS:n että tuon lain voi tunkea sinne, minne aurinko ei paista. Nimittäin pääsin kokeilemaan, onko lajinsa kallein myös paras. Melkosen katkeraa käärmeöljyä sain nauttia. Katkeraa siis sen takia, että sain kipeästi kokea, mitä on lajinsa paras. Luulen, ettei ainakaan itselleni enää tässä lajissa parempaa tule vastaan. Mutta puhumme nyt kuuden pistorasian virtablokista, joka maksaa 11 390 euroa. Siihen vielä syöttöjohto päälle! Elämä on.

Onko kalleimman parhaus faktaa vai fiktiota?

Taaskaan en mene teknologiaan kovin syvälle. Furutech Pure Power 6-E NCF Power Distributor on kallein jakoblokki, joka on vastaan tullut. Laite on todella upean näköinen luonnossa ja täysin tinkimättömästi tehty. Painoakin on ainakin kymmenen kiloa, vaikka laite on varsin kompakti, 25 x 25 x 10 senttimetriä. Neliön muotosessa kotelossa yhdessä reunassa on normaali IEC-sisäänmeno ja muilla reunoilla on sitten kaksi pistorasiaa. Itse käytin tätä siten, että syöttöjohtona on NCF-pitonen Furutech DPS 4.1 parhailla liittimillä ja johdon molemmissq päissä NCF Boosterit. Etureunassa kiinni oli vahvari Furutechin NanoFlux-virtajohdolla ja takaseinästä löytyy IsoTekin Ascension, joka syöttää Klimax Katalystia. Näiden kaverina olivat Furutechin NCF Clear Linet. Sivuseinällä olivat kiinni kaksi Chordin Sarum T -vistajohtoa, jotka ajoivat Melcon N1Z.aa ja LAB12:n RIAA:ta. Jokaisen virtajohdon laitepäässä on myös NCF Boosteri. Blokin alla on Creaktivin erinomainen laitealusta. Tuossa laitteessa on korkeussäärö ja varsin leveät kartiomaiset piikit. Ne istuivat hyvin Creaktivin pintaan naarmuttamatta sitä.

Furutech Pure Power 6-E NCF Power Distributor

Kun soitto alkoi, eroja kuului. Kun nyt asiaa olen useampia päiviä pureskellut, olen sitä mieltä, että ero on hämmästyttävän suuri.  Se on ihan suurimpia, vaikka vertaisin sitä mihin tahansa viimeaikaiseen laitekokeiluun. On sitten hyvä kysymys, aiheuttiko tuon hinta tai jokin muu ennakko-odotus. Itse en oikein tuohon usko, yllätys oli niin hurja. Verrokki oli kuitenkin huippulaadukas ja Furutechin toiseksi kallen blokki e-TP809E.

Ääni

Sitten sitä kuuntelua. Kantti-iskut olivat tarkkoja ja kaikuisia. Suurin yllätys tuli kuitenkin bassosta (soitin). Ääni katkesi lyhyesti kesken kaiken, eli nyt tuli ihan uutta informaatiota, basso narahti aivan ennenkuulumattomalla tavalla. Oli jo myöhä, joten tämä järkytys debrieffattiin höyhensaarten puolella. Joka tapauksessa nyt ilmeni jotain todella uutta ja ennenkuulumatonta.

Shelby Lynne Just a Little Lovin' LP

Analysoidaan nyt sitten Shelby Lynne ensin kokonaan. Bassossa on potkua. Bassotoisto on jämäkkä ja aavistuksen verrokkia runsaampi. Keskiäänialue erottelee erinomaisesti ja diskantti on kirkas, mutta ei korostunut. Kaikkia taajuusalueita yhdistää selkeys. Tämä selkeys, tarkkuus ja luonnollisuus johtunee ajoituksen tarkkuudesta. Äänet syttyvät ja sammuvat terävästi mutta luonnollisesti. Ääni ei ole nopea tai hidas, se on luonnollisen oloinen ja puhdas. Tämä puhtaus tuo mukanaan myös erottelua. Kantti-isku on normaalisti aika oikealla, nyt oltiin keskemmällä. Haitsu oli sopivan kilisevä, mutta silti tiukahko. Taukopaikan etukaiut kuuluvat selkeämmin kuin koskaan, mutta eivät mitenkään korostuneesti tai kirkkaasti. Laulajan ääni kaikuineen on luonnollinen, äänikuva on muutenkin selkeä, mutta ei liioittelevan iso leveys- tai syvyyssuunnassa. Ero ei tietenkään ole mustavalkoisen valtava, mutta hämmästyttävän iso se siihen nähden on, että puhutaan ”vain” jakoblokista. Saattaa olla, että en ole minkään (poislukien kaiuttimet tai akustiikka) komponentin vaihtamisen jälkeen todistanut yhtä suurta muutosta.

Calme des Nuits CD TYYK 001

Sitten oli tuon itse tuottamani kuorolevyn vuoro. Tässä äänityksessä tuntuu olevan loppumaton resoluutio. Se on äänitetty mehevän kaikuisassa, ja kuoromusiikille sopivassa, tilassa. Levylle on kaikua tullut kuitenkin olosuhteisiin nähden niukahkosti. Nyt kaikua oli kuitenkin enemmän kuin yleensä. Kaiut eivät syoneet tarkkuutta, vaan paremminkin lisäsivät sitä. Kuoron koko välittyi erinomaisesti ja suosikkibiisini alku mieskuorona on erotteleva ja tilastaan tarkka. Löydän äänikuvasta yksittäisiä laulajia myös silloin, kun kukaan ei laula läpi. Naisten tullessa mukaan kuoron suureneminen ja äänikuvan muutos on vaikuttavaa kuunneltavaa ja nyt tämä muutos tulee todella hienosti esiin. Dynamiikkaa on paljon ja sen myös huomaa. Pienet virheet eivät erityisesti korostu, mutta yleinen resoluution lisäys väistämättä tuo niitäkin paremmin kuuluviin.

”Elämän tarkoitus”

Itselleni hifistelyssä olennaisimpia asioita on ”taiteen” välittyminen. Tunne ja tulkinta välittyvät mielestäni sitä paremmin, mitä  tarkemmin ääni välittyy. Resoluutio on siis avain onneen. Resoluutiota on monenlaista ja tämä metallimöykky tarjoilee sitä hämmentävällä tavalla. Tässä olisi mittari-ihmisillä ja materiaalifyysikoilla ihmettelemistä. Tottakai musiikillisia kiksejä saa radionauhurinkin kanssa, mutta tämä taiteen välittyminen on itselleni se koko juttu laadukkaiden äänentoistolaitteiden kanssa.

Furutech Pure Power 6-E NCF Power Distributor  plugged in

Kuuntelu jatkuu

Jatketaan kevyemmällä, joskin progressiivisella, musiikilla. Pink Floydin Wish You Were Here -biisi on vuorossa. Tässä resoluutiomittarina toimii Gilmourin alkupuuskutukset ja sormien liu’utukset. Toki sitten koko bändin soidessa tässä välittyy perusbändin äänikuva ja sointibalanssi lähes täydellisenä. Resoluutio on tässä ihan samalla tavalla huippuluokkaa, kuin aiemmin kuvatuissa. Nuo kitaristi/laulajan tuhinat tulevat jopa vähän korostetun oloisena läpi. Mutta resoluutiota piisaa. Uutena ilmiönä välittyi tuo bändin yhteissoiton alkuvaiheessa tuleva crescendo. Äänen voimistumista ei ilmiselvästi ole tehty pelkästään äänipöydän potikoilla, vaan bändi oikeasti soittaa kovempaa. Dynamiikka välittyy siis erinomaisesti, tälläkin osa-alueella mennään verrokkiin nähden merkittävästi eteenpäin.

Dynamiikkaan ja resoluution liittyy myös Pink Floydin tuotoksesta välittyvä havainto. Tuo levy on aina (Analogue Productionin reissue) kuulostanut hieman pehmeältä. Mutta nyt äänissä on luontevaa särmää, niinkuin osin akustisessa kevyessä musiikissa kuuluukin olla. Ääni ei siis ole mitenkään kova tai kirkas, vaan tuo särmä on mielestäni rytmistä tarkkuutta. Kun tauhka poistuu, jää jäljelle oikeat äänet, niiden syttyminen ja sammuminen tarkkoina ja luontevina.

Äänitesulkeiset

Kun huippukomponentti saapuu settiin, on edessä aina sama homma: levykokoelman läpikäynti. Tämä vie aikaa, mutta on aina yhtä kivaa, kun uusia asioita löytyy roppakaupalla. Suuri osa muutoksesta ovat melko hienovaraisia, mutta sitten pläsiin pläjähtää myös isompia ylläreitä. Iso asia, mutta ei niin dramaattinen löytyy klasarin puolelta. Orkesterimusiikissa mittarina itselleni on viulusatsin koko ja paikka. Usein viulut jäävät pieniksi, eikä yksittäisiä soittimia kuulu. Tässä virtablokin tarjoama lisäresoluutio tuo yksittäiset soittimet kohtuullisen hyvin esiin. Tämä kohtuullisen hyvin on selkeästi parasta kuulemaani, joten asia on samaan aikaan iso ja pieni. Tässä kuuntelumateriaalina oli Tsaikovskin 5. sinfonian toinen osa Daniel Gattin johtamana. Tuo on äänellisesti suosikkitaltiointini, joskin Mravinskin tulkinta on tietyssä vanhanaikaisuudessaan verraton.

Yhteenvetoa ja ihmettelyä

Olen äimän käkenä. Virtablokinhan ei periaatteessa pitäisi vaikuttaa ääneen mitenkään. Tälle väitteelle on paljon solideja perusteluja. Tosin jo Furutechin perusmallin vaikutus ääneen oli yllättävä. Samanlaisilla virtajohdoilla blokki välissä paransi ääntä suoraan johtoon verrattuna! Ennakko-odotukset saivat jo tuossa kyytiä. Kyyditys on jatkunut tänne malliston huipulle saakka. Itse en tule pärjäämään ilman tätä laitetta. Muutos on niin suuri, ettei menneeseen ole paluuta.

Kannattaa muistaa, että myyn tätä laitetta ja siksi minua voi perustellusti pitää puolueellisena. Mutta tarpeellisen lähdekritiikin kumoaa tarvittaessa oma kokemus. Tämä on niin hyvä, että tämän kokeilu on omasta mielestäni tinkimättömälle harrastajalle totaalinen MUST.

Jaa artikkeli:

Vastaa

RCA-huippujen taisto Furutech vs. Neotech

Jokaisella kaapelivalmistajalla on huippumallinsa. Furutech ja Neotech ovat ”järkevien” kaapelivalmistajien maineessa hinnoittelun osalta. Huippu RCA-kaapelien hinnat...

Valoisaa vinyyliä – AVM R 5.3

AVM R 5.3 on näyttävä levysoitin. Varsinkin tässä testatussa kromisessa esillepanossa. Kirkas, peilaava kromipinta ja siihen...

California Dream – MSB Technologies Premier

MSB Technologies tunnetaan laadukkaista DA-muuntajistaan. Sarjan huipulla on yli tusinan kymppitonneja maksava Select, puolet halvempi Reference...

Furutechin virtahuippujen taisto

The Absolute Soundin jutun innoittamana päätin tutustua DIY-tyyppiseen, mutta maahantuojan kasaamaan Furutechin huippukaapeliin. Itse kaapeli on...

Furutech e-TP809E NCF, passiiviblokkien huippu?

Markkinataloudessa kaikki tuotteet löytävät hinnan kysynnän ja tarjonnan perusteella. Oma ajatukseni on ollut, että valmistaja kehittää...