Hifilaitteiden hinta – ikuisuuskysymyskö?

Tällä hetkellä Jenkki- ja Brittilehtienkin yleisönosastopalstat käyvät kuumina. Kestoaihe on testattavien hifilaitteiden hinta. Ehkä kaikista eniten tikun nokassa on The Absolute Sound, jonka nimikin jo kertoo, mistä on kyse. Joka toinen kirjoittaja kertoo peruneensa tilauksen ja ehkä joka kolmas uusivansa sen.

Hanss T-60

Keskustelun on aiheuttanut TAS:n politiikka lehteen valittutujen laitteiden hinnan suhteen.  Eikä tämä nyt aivan ihme olekaan, sillä peruskaiuttimeksi lehdessä profiloituvat tuotteet kustantavat nykyään n. 100 000 dollaria. Siihen päälle tulee sitten ne kalliimmat. Samoin oheissettiä ei oikein saa alle sataantonniin, paitsi ehkä sveitsiläisen integroidun DAC:ceineen ja phonoetusineen vain 60 000 dollarilla!

Viherpesuna päätoimittaja Robert Harley muistuttaa, että merkittävä osa tuotteista ovat halpoja, esim. vain satasien laitteita. Lukumääräisesti näitä laitteita löytyy jonkin verran, mutta painotukset aivan hintahaitarin yläpäähän ovat kiistattomia. Viimeisen lehden kansikuvajutun etu- ja monopäätevahvistinten yhteenlaskettu hinta oli ”vain”  125 000 dollaria, mutta toisaalta pari juttua tuon edellä esiteltiin Boulderin 130 000 dollaria maksava etuvahvistin. Myös eurooppalaiset Audionetit olivat päässeet mukaan, etunen ja monot tasaraha 150 000 dollaria. 

Tilaa unelmille

Autolehdistä luen mieluusti unelmia. Itselleni myös hifiunelmointi sopii. Käyttökelpoisuus on sitten toinen asia. Minulla ei ole varaa eikä haluaa sijoittaa Audionetteihin pitkälti toistasataa tonnia. Varallisuus ei myöskään riitä Ferrarin hankkimiseen kakkosautoksi. Kuitenkin olen kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana laittanut rahaa varmaankin keskimääräistä enemmän kiinni äänentoistolaitteisiin. Voi siis hyvin olla, että testaamani hinta- ja laatutason laitteet ovat monille samalla lailla ulottumattomissa kuin itselleni nuo äänentoiston huipulla luuraavat Amerikan ihmeet.

Musiikkia Korviille -sivustolla pyrin saamaan kuunteluun kaiken hintaisia laitteita. Tosin erityisen tilauksen näen näille hinnaston yläpään laitteille, koska niitä ei joka kaupan hyllyllä ole ja siksi saatavuus esim. koekuunteluun voi olla huono. Amerikan herkkuihin verrattuna kyllä yksi nolla putoaa väkisinkin hinnasta pois.

Durand Record Weight

Vertalua vai vertausarviointia

Noissa kuuntelukokemuksia korostavissa ulkomaanlehdissä on se ärsyttävä piirre, että laitteet kuunnellaan yksitellen ja hyvin harvoin niitä edes kevyesti verrataan toisiin vastaaviin laitteisiin. En itse pysty kattavia vertailuja mittauksineen tekemään, mutta luotan jonkun verran kuulokuviini ja kerron oman subjektiivisen mielipiteen laitteiden äänenlaatueroista, jos vain se on mahdollista. 

Yksi äänentoistoharrastuksen suola onkin juuri saada mahdollisimman mieluisa ääni mahdollisimman pienellä satsauksella. Pitää kuitenkin muistaa, että ihmisellä on tapana preferoida sitä oman laitteiston soundia, helposti siitä muodostuu referenssi myös siten, että ääni, johon on totuttu, kuulostaa parhaalta. Itse pyrin tätä harhaa vastaan taistelemaan kaikin voimin, mutta aina se ei ole helppoa.

Ennen kaikkea tulee muistaa, että jokainen meistä kokee äänen ja musiikin eri tavoin. Siksi koskaan ei pidä toisen puolesta sanoa mitään. En kyllä suosi myöskään äänen luonnehtimista itse kuulematta.

Jaa artikkeli:

Pelastetaan kivijalat!

Näin yrittäjän päivänä on hyvä nostaa keskusteluun äänentoistolaitteiden myyjien haasteet. Nykyään kauppiaan osa ei ole helppo....

Setitys: hyötyä vai humpuukia?

Piirrepsykologiassa on idea, että parilla- / kolmellakymmenellä muuttujalla pystytään ennustamaan ihmisen toimintatapaa ja ottamaan esimerkiksi kantaa,...

Vain muutos on pysyvää

Äänentoistoharrastukselle on tunnetusti ominaista jatkuva halu pyrkiä kohti jotain uutta. Yleensä, harrastajalta itseltään kysyttäessä, kohti jotain...

Hifiharrastus – friikkisirkusko?

Kun joku keskittyy johonkin harrastamiseen täysillä, sanotaan sitä nykyään hifistelyksi. On viinihifistelijöitä, kahvihifistelijöitä, teehifisteijoitä kahdenlaisiakin autohifistelijöitä...