Velodyne DB-10 – Planareille alapäätä

Kohtuullisen pitkään ja kunniakkaasti palvelleet 802:t vaihtoivat maakuntaa ja soivat nykyisin savolaisittain. Avantgarden malliston uusiutuessa löysin itseni tilanteesta, jossa ykkössetistä puuttuvat kaiuttimet. Hetken paikkasin puutetta kuulokkeilla, mutta päätin ottaa selvää, mihin Magneplanat .7:t oikeasti pystyvät.

Ja pystyiväthän ne, lähes käsittämättömään suoritukseen. Vahvistintehoa kuluu LAB12:n suara-päätteessä melkein tappiin asti kun triodimoodissa kuunnellaan. Toisaalta ääntä saa lisää, kunhan laittaa vahvarin ultralinear-muotoon. Tällöin tietty lauluäänten kuulaus kärsii ihan vähän, mutta tilalle tulee aimo annos erottelevaa diskanttia ja ponnekkaampaa bassoa.

En ole koskaan ollut kovin runsaan basson ystävä, mutta tärkeää on ollut kuitenkin ulottuvuus. Basson laatu ei ole korvieni välin erottelulistan kärjessä, vaan siellä ovat ihan muut asiat. Mutta bassopään pysähtyminen 45 Hertsiin olivat omassa kuunteluhuoneessani edellisten referenssien jälkeen se ainoa isompi häiritsevä asia.

Mielummin isot kuin pienet subbarilla?

Olen aina preferoinut isoja kaiuttimia pienempien kaiuttimien ja erillis(t)en subbari(e)n edelle. Mutta nyt oli aika päivittää käsitykset. Guru maahantuojana luonnollisesti mainosti Velodyneja hyväksi pariksi Magnepaneille. Komponenttipula ja varastotilanne rajasivat mallin Deep Blue -sarjaan ja käytännöllisyyden sanelemana päädyn kymppituumaiseen versioon. Nämä kustantavat pyöreän tonnin kappaleelta. Koska olen hieman ennakkoluuloinen, miten subit sulautuvat paneelien kanssa yhteen, otin kokeiluun kaksi kappaletta.

Asentelua

Subbarit asettelin paneelien taakse, elementit sisäänpäin käännettyinä. Tason ja jakotaajuuden määrittelin kuuntelemalla sekä testisignaalia että monipuolisesti musiikkia. Oman kokemukseni mukaan subbarin gainin jättäminen vähän ”vajaaksi” toimii parhaiten, koska silloin ääni ei ollenkaan puuroudu. Jakotaajuutta en vienyt aivan pohjaan, vaan se jäi jonnekin 60 Hertsin tienoille. Toisaalta ulottuvuus on omassa huoneessani ihan kunnossa, testisignaalilla 20 Hz kuuluu vielä kohtuullisesti, vaikka onkin jo 25 Hertsiä vaimeampi. Alapäässä mennään siis samoihin lukemiin kuin B&W:n 802 Diamondeilla aikanaan.

Subbarin liittämisessä oli omat haasteensa, koska LAB12:n pre1 ei tarjoa kahta RCA-ulostuloa. No, kytkin etusen ja päätteen toisiinsa (balansoimattomista) XLR-liittimistä ja silloin jäi etusen RCA-lähtö vapaaksi. Toinen kanava toiseen subbariin ja jäljelle jäänyt toiseen.

Rahapoliittista vertailua

Kaiuttimien, jalustojen ja subbarien yhteishinta jää alle viidentuhannen euron. Se on paljon verrattuna .7:n 2200 euron hintaan, mutta vähän verrattuna uusien 802:ien hintaan. Ääneltään 802 D3:t olivat erottelevammat, avoimemmat ja massiivisemmat. Mutta näissä olosuhteissa ja setityksessä Magnepanit ja Velodynet toimivat aivan uskomattoman hyvin. Ei ikinä uskoisi, kuinka hyvää ja täysin vertailukelpoista ääntä saa alle neljäsosalla verrokin uushinnasta!

Ääntelyä ja erottelua, muttei erillisyyttä

Shelby Lynnen kanssa bassorumpu ei alussa poksahda aivan niin tymäkästi, mutta subbarit tuovat juuri sopivan parannuksen ulottuvuuteen ja myös balanssi ja ajallinen erottelu ovat omaan makuuni erinomaiset. Magnepanit tarjosivat myös oikein mukavan erottelun, kaiut ja taukoalukkeet olivat hyvin kuuluvissa. Ääni oli hyvällä tavalla pehmeähkö ja äänikuva aivan erinomainen.

Subjektiivisesti soundi on hieman tummempi kuin B&W:n tapauksessa. Mutta ne ovat mitatusti ja koetusti varsin kirkkaat, ”huonolla” setityksellä jopa riipivät. Saattaa olla, että totuus on tuolla ulkona ja näiden välissä. Mutta nämä esimerkinomaiset ääripäät ovat molemmat erittäin hyväksyttäviä omaan makuuni.

Suzanne Vegan Tom’s Dinerissa laulun hälyäänet olivat hillittyjä, mutta kuitenkin suurimmalta osilta kuultavissa. Sitten itse lauluääni oli pehmeä, kaunis ja samalla tarkka, no, tuossa asiassa triodimoodi ja paneelit pistivät varmasti parastaan.

Omaa tuotantoa oleva läpituttu kuorolevy taas toi Akatemiantalon juhlasalin akustiikan hyvin esiin. Mieskuoro-osuudella alkava testibiisi oikein paukahtaa auki, kun naiset tulevat mukaan. Itse paikalla olleena tilassa balanssi oli aavistuksen kirkkaampi kuin tässä triodimoodissa on tarjolla. Ultralinear-muodossa ollaan lähempänä äänitystilan kirkkaahkoa kaikua. Mutta tässä taas lauluäänten pehmeä voima hurmaa, vaikka äänentoiston uskollisuudessa hippanen menetettäisiinkin.

Kokemusasiantuntijuutta

Yleistäen ja mutkia oikoen voisi todeta, että 802:t olivat parempia äänen yleisessä balanssissa (juuri ja juuri) sekä erottelussa. Äänenpainevarat ja herkkyys olivat tietysti ihan omaa luokkaansa paneeliyhdistelmään verrattuna. äänikuvan (etenkin syvyyssuuntaisessa) erottelussa taas paneelit loistavat. Ensimmäisen ahaa-elämyksen koin ehkä vajaa vuosikymmen sitten, kun oikeasti orkesteri alkoi erottumaan syvyyssuunnassa. Yllättävän haastavaa on hahmottaa asiat syvyyssuunnassa siten, ettei äänen voimakkuuden vaihtelut sekoita äänikuvaa syvyyssuunnassa. Kun viulut pianissimossakin on kovempaa tuuttaavien puupuhaltimien edessä, niin silloin on saavutettu jotain. Tässä suhteessa nämä paneelit jopa hakkaavat isompansa. Tosin tässä on koko toistoketju merkittävässä osassa, itse korostaisin ”epätieteellisesti” äänilähdettä ja virtapuolta.

Nämä väliaikaiskaiuttimet eivät ole edeltäjiänsä paremmat, kyllä se kokonaisuutena on selvä asia. mutta on hämmentävää, ettei millään osa-alueella ero ole kovin iso, ja jossain kohdassa heitellään jopa häränpyllyä. Näiden ääni on niin hyvä, että pärjäisin näiden kanssa ihan hyvin jotkossakin määräämättömän ajan. Suosittelen lämpimästi tämän kaiutinkombinaation kokeilemista. Reunaehtojen toteutuessa tämän on parasta mitä (jopa millään) rahalla saa!

Jaa artikkeli:

Yksi vastaus artikkeliin “Velodyne DB-10 – Planareille alapäätä”

  1. Vaihdoin vahvistimen KORA:n TB-140:een. Ääni on nyt vähemmän täyteläinen, mutta samalla hämmentävän tarkka. Resoluutiota tuli yhä lisää, mutta ymmärrän niitä, jotka preferoivat putkisoundia. Vaihdoin myös subien perusjohdot astetta paremmin ENERR:n Blue -johtoihin. Myös vinyyli kuulostaa nyt oikein hyvältä.

Vastaa

Hifiman Shangri-La jr kuulokkeet viimeisen päälle?

Tuolla kaupallisella puolella olen jo mainostanut, että tällaiset ovat nyt demottavina, tällä hetkellä ainoina Suomessa. Kun...

Bassan 120 – kotimaiset ”geneeriset” bassoansat

Turussa mm. Highendstudiota ja Audiokauppaa pyörittänyt Risto Anttila ei malttanutkaan jäädä eläkkeelle lopetettuaan liikkeensä Turussa. Aika...

RCA-huippujen taisto Furutech vs. Neotech

Jokaisella kaapelivalmistajalla on huippumallinsa. Furutech ja Neotech ovat ”järkevien” kaapelivalmistajien maineessa hinnoittelun osalta. Huippu RCA-kaapelien hinnat...

Furutech Pure Power 6-E NCF Power Distributor

Kalliin hifin alalla tunnetaan hyvin ”The Law of diminishing return”. Suomeksi siis vastine rahalle vähenee hinnan...

Valoisaa vinyyliä – AVM R 5.3

AVM R 5.3 on näyttävä levysoitin. Varsinkin tässä testatussa kromisessa esillepanossa. Kirkas, peilaava kromipinta ja siihen...