Furutechin virtahuippujen taisto

The Absolute Soundin jutun innoittamana päätin tutustua DIY-tyyppiseen, mutta maahantuojan kasaamaan Furutechin huippukaapeliin. Itse kaapeli on mallimerkinnältään DPS 4.1 ja sen saatavuus on rajoitettu. Tämä tarkoittaa sitä, että maahantuojan pitää aika laajalla repertuaarilla ja isoilla volyymeilla ostaa tavaraa, ennen kuin myyntioikeudet näihin tuotteisiin irtoaa. Suomen maahantuoja on tämän tehnyt, sillä varastosta tätä irtokaapelien huippua kyllä löytyy. Nyt tämä huippuluokan virtakaapeli saa arvoisensa vastuksen.

Taistelupari

Kaapelin kaveriksi itsestään selvä ja monessa mielessä ainoakin vaihtoehto on Furutechin NCF / 50-sarjan liittimet, jotka myös ovat irtomalliston arvokkaimmat. Itse asiassa myös valmiissa huippukaapelissa on samat liittimet.  Johdon kasaamisessa on myös muutama kommervenkki. Koko johdon hinta jää vähän yli kolmannekseen valmiskaapelien huippumalliin NanoFlux NCF:ään verrattuna. Itsekin ajattelin, että tässä on sama huippukaapeli ilman päällyssukkaa edulliseen hintaan.

Furutech NanoFLux NCF Power Cord and DPS 4.1 NCF

Lisätiedustelu asiasta japanilaiselta pääkallonpaikalta kertoi kuitenkin toista: kaapelimateriaali eroaa ratkaisevasti DIY- ja valmishuippumallin välillä. Kuten heidän mukaansa äänikin. No, puolitutkivan journalismin ja kaupallistenkin intressien nimissä päätin ottaa asiasta selvää. Maahantuojalla on myös noita NanoFluxeja, joten vertailu oli siinä mielessä helppo järjestää.

Kasattu kaapeli – avain onneen?

DPS vaatii melkoisen pitkän sisäänajosession, joskus puhutaan jopa tuhansista tunneista! Kaapeli kyllä muutti ääntään merkittävästi sisäänajossa. Tämä ei ollut korvan tottumista, olen ihan varma, että kaapelin ääni muuttui alussa dramaattisestikin. DPS:n ääni on pakasta reväistynä sanalla sanoen kauhea. Tukkoinen, matta, mitäänsanomaton jne. Mutta melko pian asiat alkavat aukeamaan. Juuri aukeaminen on oikea sana. Ääripäiden balanssi paranee merkittävästi, mutta ennen kaikkea ääni ja äänikuva alkavat avautua. Eikä se avautuminen ihan heti lopukaan. 

Furutech DPS 4.2 cable

Useiden kymmenien sisäänajotuntien jälkeen uskallan kuvata ääntä. Äänen kokonaisbalanssi on neutraali. Ei mitään erityistä loistoa, kiiltoa tai ryhtiä. Asiat tulevat oikein ja ennen kaikkea aidon kuuloisesti. Äänikuva on avoin ja kirkas. Kirkas äänikuva ei tarkoita diskanttikorostusta, vaan lasien, linssien ja verhojen puuttumista. Järjellä ajateltuna ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten virtajohto voi puhdistaa äänikuvaa ja lisätä todella merkittävästi äänen luonnollisuutta. Testipenkkinä käytin sekä tuttuja kliseitä että vähemmän kuunneltuja teoksia. Kaiut pitenivät ja selkenivät ja erottelua tuli lisää. Tutuistakin testibiiseistä alkoi kuulua uusia yksityiskohtia. Erityisesti Suzanne Vegan Tom’s Diner oli mielenkiintoinen, Suzannen ääni oli kirkas ja kaiut ja häiriöäänet selkeitä, muta silti äänen yläpään räikeys oli vähäisempää kuin aikaisemmin.

Summa summarum: DPS / NCF -kaapeli on aivan huippu, erityisesti hinta-laatusuhteeltaan.

Näköalat huipulta

Mutta entäs kun unohdetaan se hinta, kaivetaanpas laatikosta NanoFlux NCF. Tämä on siis Furutechin kaapelisarjan huippu, hinnastossakin lukee REFERENCE, juuri ennen sitä viiden tonnin hintariviä. Kaapeli on varsin näyttävä, johdossa on myös tuo NCF-filtterin tapainen ylimääräinen mokkula. Nämä kaikki huippukaapelit ovat kryokäsiteltyjä, mutta huippukaapelin NCF-osissa on kellertävä sävy, olisiko ne käsitelty jollain muullakin aineella?    

Sisäänajoa nämäkin vaativat, eivät yhtä paljon kuin DPS:t mutta olen aiemmin kerran kaivanut nämä laatikosta, laittanut soimaan ja sanonut, että ei jatkoon. Mutta DPS:stä oppineena päätin myöntää oletetun kardinaalimokani ja ajella kaapelia rauhassa sisään.  Kymmenisen tuntia sisäänajoa suorittaneena totesin, että nyt voi jo kuunnella, vaikka kaapeli lisäajelulla varmaan kypsyykin lisää, ja niin se jälkikäteen analysoituna tekikin.

Furutech NanoFlux NCF and TP809E

Jos oli DPS järisyttänyt äänikuvallaan, niin tämä oli sitten atomipommi! Kaikki DPS:n hyveet olivat tallella, mutta tuo äänikuva! Kulautetaampa kiduksiin ämpärillinen käärmeöljyä, mitataan setsemänkertaiset valonnopeudet ja päällystetään liittimet materiaalilla, jossa on puoliintumisaika. En tiedä, minkälaisia metafyysysiä kommervenkkeja kaapelin kanssa on tehty, mutta ero DPS:ään on samaan aikaan melko pieni ja valtavan suuri.  Balanssimielessä äänessä ei ole mitään ihmeellistä, mutta ei myöskään mitään vikaa. Ääni on neutraali, mutta ihan täydellisyyteen asti oikean kuuloinen. Balanssimielessä ääni on melko kirkas, mutta omasta mielestäni ainakin tuo kirkkaus on luonnollisuutta ja erottelun seuraus, ei missään tapauksessa syy. Esimerkiksi orkesterimusiikissa kuulee hyvin, kuinka suuri osa jousistosta milloinkin soittaa. Äänikuva on auringontarkka sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Orkesterimusiikissa äänikuva ei taitu, vaikka takarivi tuuttaisi eturiviä kovemmin.

Sähköisessä musiikissa laulajan paikka mitä ilmeisimmin nököttää juuri siinä, mihin miksaaja on sen halunnut. Shelby Lynnen ianikuiset kantti-iskut olivat pitkät ja ilmavat, mutta nyt ne suuntautuivat oikeammin, taaksepäin ja sekä oikealle että vasemmalle.  Aiemmin ne ovat levinneet lähinnä oikealle. Vegan kanssa tuo yläpään riipimättömyys parani vielä hieman. Toki sitten särähtävät ässät myös särähtävät. Eli balanssi on kyllä hieman kirkas. Bassopää on mukavalla tavalla mitäänsanomaton. Läpi taajuusalueen ja äänikuvankin vakuuttaa poikkeuksellisen vahva resoluutio. Uusia asioita löytyy tutuistakin levyistä ja akustisesti äänitetty musiikki kertoo soidessaan, miten se on äänitetty ja miten sen kuuluu soida. Lähes absoluuttinen oikeuden kuva on hämmästyttävä kokea. Vielä hämmästyttävämpää on kokea se virtajohdon kanssa.

Kuuntelut omin korvin, kiitos

Kritiikkiä näille kaapeleille on vaikea esittää. DPS on ääneltään mielestäni loistava, se on vähän reippaampi ja jopa rähisevämpi, mutta hyvällä tavalla. NanoFlux NCF on hienostunut, äänikuvien huippu ja äärimmäisen erotteleva. Kokonaisuutena se on omaan makuuni ylivoimainen. Mutta, nyt ollaan niin syvissä metafysiikan vesissä, että näistä pitää kyllä muodostaa oma kokemus ja vielä omassa setissä. On vaikea kuvitella, että nämä olisivat edes kovin systeemisidonnaisia, mutta setitys on niin moninaisia mahdollisuuksia tarjoava taiteenlaji, että kokeilun kautta kannattaa mennä. Nanoflux ei ehkä ole DPS:ää kolme kertaa parempi, mutta toisaalta miten se paremmuus määritellään. Itse vaihdoin vahvistimen virtajohdon DPS:stä NanoFluxiin, se kertonee oman kantani.

Jaa artikkeli:

Vastaa

California Dream – MSB Technologies Premier

MSB Technologies tunnetaan laadukkaista DA-muuntajistaan. Sarjan huipulla on yli tusinan kymppitonneja maksava Select, puolet halvempi Reference...

Furutech e-TP809E NCF, passiiviblokkien huippu?

Markkinataloudessa kaikki tuotteet löytävät hinnan kysynnän ja tarjonnan perusteella. Oma ajatukseni on ollut, että valmistaja kehittää...

Furutech NCF Clear Line x 2

Mulla on ollut hieman kaksijakoinen suhde Furutechin tuotteisiin. Olen saannut tutustua useamman vuoden ajalla erityisesti virtatuotteisiin;...

Uusi Klimax DSM, ehkä pieni pettymys – onneksi!

Hifimestan Arille iso kiitos siitä, että sain uuden Klimaxin hetimmiten ekasta demoerästä kuunneltavaksi. Kovasti on juttuja...

Miten demagnetoit muovia?

Mitä muuta kuin käärmeöljyä voi olla laite, joka demagnetoi vinyylilevyjä. Siis muovia! Toisaalta Furutech on yritys,...