Pelastetaan kivijalat!

Näin yrittäjän päivänä on hyvä nostaa keskusteluun äänentoistolaitteiden myyjien haasteet. Nykyään kauppiaan osa ei ole helppo. Listaan tähän vähän omia ajatuksiani ja toivon samalla yhteistyökumppanien osallistumista keskusteluun.

Olen itse kova tinkaaja. Jos olen ostamassa jotain uutta (äänentoistolaitteita), hintaan liittyviä kriteerejä on kaksi: pitää saada sulowilenmäisesti halvalla ja toinen on, että alennuksen perusteena olisi hyvä olla myös ”special case, just for You -tyyppinen yksilöllinen asiakkaan huomiointi ja ratkaisuehdotus. Tästä syystä harvemmin ostan netistä mitään. Tai no, vinyylilevyjä on vähän pakko ostaa, koska saatavuus tietyillä äänitteillä on Suomessa heikko.

Vajaan 35 vuoden harrastushistorian aikana olen luonnollisesti tutustunut todella moneen maahantuojaan ja jälleenmyyjään. Kuten ihmisissä yleensäkin, mukaan mahtuu monenmoista hiihtäjää. Toisaalta alalla on ehdottomia asiantuntijoita, hienoja ihmisiä ja sitten myöskin ”persoonallisuuksia” ja valitettavasti myös niitä henkilöitä, joiden kanssa faktat ja totuus saavat epätyypillisiä ja -siedettävinä ulottuvuuksia.

Asiakkuussuhteen luominen

Kun löydän hyvän kauppiaan tai maahantuojan, pyrin luomaan pitkän ja hedelmällisen yhteistyösuhteen. Olen itse melko korkean volyymin asiakas, mutta kontaktiverkon kautta pyrin tuomaan asiakkuuksia myös lisää. Ainoa tarpeeni on sitten tuon toisen tinkimiskriteerin mukainen: sekä itselleni että kauttani tuleville asiakkaille pitäisi myydä edullisesti, jotta saamme perusteen tehdä yhteistyötä, niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Ääliöitä, onhan heitä…

Koska ihmisiä on monenlaisia, yllättävän usein törmää kauppiaan näköalattomuuteen eli haluttomuuteen nähdä tätä kakkostinkauskriteeriä itselle hyödyllisenä. Tähän vaikuttavat varmasti käytännön kokemukset, jos kauppiaita on erilaisia, niin on kuluttajiakin. Kuluttajista pahimmat ovat tietysti niitä, jotka jatkuvasti peruvat kauppoja tai jättävät laitteet osittain tai pahimmillaan kokonaan maksamatta.

Tämä palsta, jota nyt luet, tarjoaa omasta mielestäni arvostettaville kauppiaille foorumin näkyä, kertoa ajatuksiaan, mainostaa tuotteitaan ja tätä kautta toivottavasti hankkia myös uusia hyviä asiakkuuksia. Pelastetaan siis kivijalat yhdessä. Haastan yhteistyökumppanini kommentoimaan tätä artikkelia, kertomaan siinä ajatuksiaan ja muutenkin käyttämään aktiivisesti tämän palstan tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen.

Pidetään hyvät yritykset hengissä

Ei kivijalka itsessään ole se ydinasia, yritys kokonaisuudessaan on. Mutta kivijalkaliikkeissä pääsee tutustumaan laitteisiin ja parhaimmillaan himoitttavimmat laitteet saa myös kotikuunteluun. Tämä on osa asiakaspalvelua. Harva meistä on siitä valmis maltaita maksamaan, mutta itse ainakin pidän sitä selkeänä valintakriteerinä tasavahvasti tilanteessa ja lisähintaakin olen kyllä valmis maksamaan ainakin haarmaatuonti-verrokkeihin. 

Niin ja kyllä kivijalastakin voi ostaa netistä. Vaikka itse haluankin tingata vuorovaikutustilanteessa eli joko kasvokkain tai puhelimessa.

Hifimestan ovi
Jaa artikkeli:

3 vastausta artikkeliin “Pelastetaan kivijalat!”

  1. Kivijalkakauppiaan ajatuksia…

    Uskon vahvasti, ettei lanseeraamasi ”Pelastetaan kivijalkamyymälät” ole Mission Impossible!

    Vaikka internet ja verkko-ostaminen kovasti elektroniikka-alaankin vaikuttaa ja ala/ ihmiset/ostokäyttäytyminen on suuresti toista, mitä aloittaessani 27 vuotta sitten, on kivijalalla edelleen kaupankäynnissä tärkeä osa.
    Lieveilmiöitä – testaaminen ja muualta ostaminen, kauppojen peruttamiset – niitä toki on enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta se ei saa kauppaa lannistaa, pitää tehdä asiat paremmin. Niin hyvin, ettei asiakas halua ostaa muualta!

    Monelle se hienoa, kun tuotteen voi ostaa verkosta ja se tulee kotiin asti ja todellakin – onko sen jugurtin ja myslin ostanut marketin hyllyltä tai vastaanottaako sen verkkokaupan kotiintoimituksena lieneekin aivan sama.
    Ehkä tällaisten tuotteiden kuuluukin siirtyä nopeasti verkkokauppaan.
    Mutta ikuisena optimistina huomaan, että ihmisellä on halu palata kivijalkaan.
    Kaikkia tuotteita ei ”halua” ostaa netistä. Osa syy on tietysti tuotteen näkeminen ”livenä”, ja sen testaaminen.

    Mutta iso osa ostamista on myös sosiaalinen kanssakäyminen – itselle ainakin tämä on aina ollut peruste sille, mistä ostan tuotteen, ruuan, autonpesun ym.
    Yrittäjän/myyjän tapaaminen, oikean tuotteen valitsemiseen saatu apu, asioista ja asian vierestä keskusteleminen – ihmiskontakti – se on tärkeä asia! Siten kun se nyt korona-aikana on mahdollista, luonnollisesti.

    Kivijalkamyymälät pelastuvat, koska ihminen haluaa jatkossakin ostaa ihmiseltä.

    Kiitos sinulle, kivijalkamyymälän asiakas!

    Kauppias / yrittäjä
    Ari Laine
    Hifimesta Oy

    • Hyviä ajatuksia Arilla.

      On kaksi vaihtoehtoa sopeutua maailman menoon. Toinen on valittaa ja surkutella, kuinka vaikeaa kaikki on. Toinen tapa on tehdä asiat koko ajan paremmin ja keskittyä tähän koko tarmollaan. Selvää on, kumman Ari on valinnut.

      Ainakin itse asiakkaana toimin juurikin Arin kuvailemalla tavalla. Kun ostaa suhteellisen tai kirjaimellisen arvokasta äänentoistolaitetta, inhimillinen kanssakäynti on sekä mukavaa että hyödyllistä.

  2. Tämä kommentti on poimittu Hifiharrastajien keskustelupalstalta, kirjoittajana ’humppahippi’:

    Tämä laitteiden uutena ostaminen vs. käytetyn ostaminen on aihe, jonka kanssa olen kipuillut koko sen kymmenisen vuotta kun tässä on tullut jälleen hifia harrastettua. Pistinpä tähän nyt muutamia näkökulmia, jotka toivottavasti jollain tapaa täydentävät tuota sinänsä hyvää kysymystä, pitääkö kauppiaan ottaa vaihdossa vastaan käytettyjä laitteita.

    1) Kivijalkojen tukemisen näkökulma: Itsestäänselvyys – jos haluaa, että kotimaassa on laajaa tarjontaa ja koekuuntelumahdollisuuksia myös jatkossa, niin kaikki hifit kannattaisi tietysti ostaa kivijalasta. AIka usein muut näkökulmat ovat kuitenkin tätä vastaan.

    2) ”Köyhän” harrastajan näkökulma: Köyhyys on tietenkin suhteellinen käsite, mutta jos tavoitteena on oikeasti mahdollisimman hyvä äänentoisto, niin suurin osa (ainakin perheellisistä) harrastajista on siinä mielessä köyhiä, että ei pysty ostamaan uutena sitä mitä haluaisi. Ja jos huomaa jälkikäteen tehneensä huonon ostoksen, niin käytetystä laitteesta pääsee eroon suht pienillä tappioilla. Kolikon toinen puoli on toki se, että kivijalasta kotona suoritetun koekuuntelun kautta ostaen huonoja ostoksia tulee todennäköisesti vähemmän.

    3) Periferia-asukkaan näkökulma: Viimeiset viisi vuotta olen asunut paikassa (Kajaani), jossa lähimpään kivijalkaan on parin tunnin matka autolla tai junalla. Ja Oulun tai Kuopion liikkeissäkin on lopulta aika vähän itseäni kiinnostavaa valikoimaa. Periferia-asukkaan näkökulmasta joskus saattaa olla jopa helpompi saada kanssaharrastajalta arvokas laite kunnon kotitestiin ennen kuin päättää ostaako sen vai ei.

    4) Kestävän kehityksen näkökulma: Tämä on itselleni se painavin näkökulma. Hifilaitteisiin kuluu luonnonvaroja yllättävän paljon ja myös logistiikkaketjujen hiilijalanjälki on valtava. Sama ongelma toki vaivaa lähes kaikkea tavarantuotantoa. Itse en ehkä ehdi nähdä kovin radikaalisti muuttunutta maailmaa, mutta lapseni ehtivät jo nähdä maailman, jossa taistellaan ehtyvistä luonnonvaroista eikä nykyisenkaltainen kulutus ole mahdollista. Palstan pallonpelastusketjua en seuraa, mutta tiedeyhteisön näkemys on aika synkkä. Tästä näkökulmasta parasta on ostaa käytettyä läheltä – ja huonoin vaihtoehto on yksityishenkilönä tilailla tavaraa ulkomailta lentokonerahtina.

    Mitäs itse sitten olen tehnyt? Käytännössä en ole 90-luvulla tehtyjen nuoruuden hifiostosten jälkeen tainnut ostaa uutena kivijalasta kuin kaksi äänirasiaa ja yhden poistokorista pilkkahintaan myydyn virtalähteen. Käytettyjä laitteita olen ostanut kivijaloista hieman enemmän. Ne asiat jotka on pakko ostaa uutena (yleensä liittyvät vinyyliin), olen ostanut kivijalasta (tai kivijalan verkkokaupasta) käytännössä aina. Ylivoimaisesti suurimman osan hifilaitteistani olen ostanut käytettynä kanssaharrastajilta. Ja kyllä, olen sortunut tilaamaan käytettyjä myös ulkomailta (kun kotimaan käytettyjen markkinoilta ei ole löytynyt).

    Tunnenko itse huonoa omaatuntoa, kun näen kivijalkojen kaatuvan? Kyllä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Itselläni kestävän kehityksen näkökulma kuitenkin on se, joka jyrää sen huonon omantunnon.

Vastaa

Setitys: hyötyä vai humpuukia?

Piirrepsykologiassa on idea, että parilla- / kolmellakymmenellä muuttujalla pystytään ennustamaan ihmisen toimintatapaa ja ottamaan esimerkiksi kantaa,...

Vain muutos on pysyvää

Äänentoistoharrastukselle on tunnetusti ominaista jatkuva halu pyrkiä kohti jotain uutta. Yleensä, harrastajalta itseltään kysyttäessä, kohti jotain...

Hifilaitteiden hinta – ikuisuuskysymyskö?

Tällä hetkellä Jenkki- ja Brittilehtienkin yleisönosastopalstat käyvät kuumina. Kestoaihe on testattavien hifilaitteiden hinta. Ehkä kaikista eniten...

Hifiharrastus – friikkisirkusko?

Kun joku keskittyy johonkin harrastamiseen täysillä, sanotaan sitä nykyään hifistelyksi. On viinihifistelijöitä, kahvihifistelijöitä, teehifisteijoitä kahdenlaisiakin autohifistelijöitä...