Katalystin kaverit – Missä datasi luuraa?

Kun aikanaan vaihdoin tietokonepohjaisen digisettini Klimax-vetoiseen, ensimmäinen asia oli NAS:n hankinta. Kävelin tietokoneita myyvään tunnettuun ja edullisena pidettyyn liikkeeseen, ostin sieltä Zyxelin melko edullisen NAS-kotelon ja sinne pistettiin sisään muistaakseni pari Seagaten kolmeGigaista. Ne pyörivät siellä ihan täydessä koossaan RAID-0 -konfiguraatiolla. Pienen jumpan jälkeen Klimax ja reititin löysivät toisensa ja NAS:n. Musiikki soimaan javalmista oli. Vai oliko sittenkään?

Muutamaa viikkoa myöhemmin Hifimestan Ari Laine oli Melcon silloisen maahantuojan kanssa korvannut Akurate DS:n kanssa NAS:n Melcon musiikkipalvelimen perusmallilla N1A. Tämä oli siis kahden ja puolen tonnin laite, joka oli saanut erittäin hyvät arvostelut ulkomaisissa lehdissä. Arin mukaan ääni oli ratkaisevasti parempi kuin suoraan NAS:lta ajaessa. En oikein uskonut tai sisäistänyt tätä väitettä. Ystäväni ”LaJazz” veisasi samaa virttä, mutta ajattelin, että tässä on jokin trade-off. Osa ääntä tuntuisi ehkä paremmalta, mutta se ei ehkä olisi koko totuus.

Mutta kuulin sitten Melcon omassa setissäni ja tein siitä hetimmiten kaupat. Eroa mielestäni oli, se oli selkeä ja kokonaisvaltainen, ei trade-offeja. NAS jäi kakkossettiin toimistolle ajelemaan Akurate DS:ää.

Kun ruskeaa vettä oli virrannut vielä tovin Aurajoessa, sain tarjouksen, josta en halunnut kieltäytyä. Tähän ei kuitenkaan liittynyt hevosenpäitä, enkä löytänyt edes Bemarini pakoputkea vuoteestani. Silloisen toisen sukupolven (jossa lähinnä on paranneltu USB-outputtia) alta poistettiin N1Z-huippumalli, jossa oli siis SSD-levyt, ihan musiikin säilytystä varten valmistetut.

Oma valintani oli siis selvä, mutta samalla tietty kiinnostus heräsi: kuinka paljon eri versioiden välillä oikeasti oli eroa? No, työkiireiden sopivasti hellitettyä oli aika hakea toimistosta NAS ja verrata sitä molempiin Melcoihin, joista edellinen on jo vaihtanut omistajaa, mutta kyseinen laite kuitenkin löytyi käyttöön vielä alakerran ”välivarastosta”.

NAS oli siis perusmalli. Kohtuullisen hiljainen laite, mutta kotelon tuuletin varsinkin kiintolevyt pitävät kyllä hiljaisessa kuunteluhuoneessa erottuvaa ääntä. Käytin NAS:sia 5 metrin kaapelin päässä, jolloin se asusti oven takana, toisen huoneen puolella. Toinen kokeiltu sijoituspaikka oli vaatekomerossa. Molemmissa käyntiääni häiritsi varsin vähän, jos lainkaan. Kotelon alla oli Atacaman tassut ja tassut puolestaan pienen ”Porin Pekan” kivilevyn päällä. Toisaalta Ethernet-kaapeli oli Melcon oma, tämä siksi, että Klimax ja NAS olivat molemmat omilla kaapeleillaan kiinni reitittimessä (toisin kuin Melcot, niistä myöhemmin).

NASsin soundit

Shelby Lynne sai luonnollisesti aloittaa. Aivan alusta asti ilmeistä oli, että nyt mentiin takapakkia. Sekä äänen ajoituksen ”tiukkuus” että äänikuvan koko kärsivät. Kaikki oli periaatteessa kohdallaan, mutta ääni oli kovin matta ja innostamaton. Ehkä jonkun mielestä tämä on sitä ajallista tarkkuutta, mutta omasta mielestäni juuri se puuttui. Kantti-isku oli pieni, kaiku kuitenkin kohtalaisen pitkä. Pellit kilahtivat hieman epämääräisesti. Oli tavallaan alkusointi, epämääräinen isku ja loppusointi. Kilahdus ei ollut selkeä ja luonnollinen. Laulaja tuli mukaan ja ei oikein erottunut massasta. Shelby oli integroitunut bändiin ”väärällä” tavalla. Kokonaissuoritus ei ollut huono, mutta ihan selvää oli, että NAS jäi aika paljonkin
Melcojen varjoon. Ja bitithän ovat vain bittejä!

Sitten Dire Straitsin Private Investigations. Alun taustaäänet olivat yllättävänkin puuroiset. Ei oikein saanut selvää, mikä instrumentti missäkin murisee. Soolokitara tuli sitten aikanaan selvästi, mutta Knoplerin löysä laulu oli tosi löysä. Ässät sinkoilivat milloin sattui ja minne sattui. Melkein niinkuin ei olisi lainkaan selvää saanut. Eipä silti syytetä pelkkää NAS:sia tästä, kyllä vokalistilla itsellä taitaa olla osuutta asiaan, merkittävästikin.

Kolmantena ääninäytteenä oli Ariel Ramirezin Misa Criolla, solistinaan José Carreras. Tämäkin esitys oli matta, kuoro vähän epämääräinen taka-alalla, mutta perkussio ja solisti olivat aika lailla ok. Tämä oli ehkä suhteessa NAS:n vahvin näyte, mutta kuulomuistin perusteella paraati-Melcolle jäätiin tässäkin, yllättävän selkeästi.

Perus-Melco käyttöön

Melco N1A on hyvin tehty, mukavan eleettömästi toimiva laite, normaalikokoisessa peltikotelossa. Laite on hyvin varusteltu, takalevystä löytyy USB-out, vastaavat liittimet laajennuslevylle ja varmuuskopioinnille sekä kaksi Ethernet-porttia. Nämä viimeksi mainitut toimivat siten hauskasti, että Player portti menee suoraan Klimaxiin ja LAN-porttiin laitetaan reititin kiinni. Näin itse soitin on kiinni ainoastaan Melcossa ja tällöin esimerkiksi hyvään Ethernet-johtoon satsaaminen on helpompaa. Laitteen etuosassa on myös USB-liitin, sitä kautta on tarkoitus imuroida äänitiedostot laitteeseen. Itse olen ne kuitenkin aina siirtänyt tietokoneelta Ethernet-liittimen kautta, vaikka tämä ei valmistajan mukaan olekaan se optimaalisin tapa.

Laitteen naamapuolella on pieni valkomusta OLED-näyttö sekä muutama näppäin, joiden kautta pääsee yllättävän montaa asiaa säätämään. Laite painaa jonkin verran ja RAID-0 -konfiguraation kanssa kiintolevyille mahtuu yhteensä 4 Tb äänidataa. Laitteessa ei ole tuuletinta, mutta kyllä nuo kiintolevyt oman äänensä pitävät, eli ei laitetta täysin hiljaiseksi voi sanoa. Ei tuo ääni pienessäkään kuunteluhuoneessa häiritse, paremminkin laitteen ääntely kuuluu juuri ja juuri.

Melcoiset soundit

Shelby Lynnen rumpali sanoi POKS. Ja sanoipa sen valtavan paljon tarkemmin kuin NAS. Ääni syttyi ja sammui huomattavan aidon oloisesti ja kontrolloidusti. Ääni oli aidomman ja vaivattomamman oloinen ja tausta oli selvästi tummempi. Aika uskomaton ero siihen nähden, että ääni molemmissa tapauksessa tulee kiintolevyltä, Melcossa vain dedikoidun laitteen kautta. No, onhan aikanaan tullut selväksi myös yllättävän suuret erot CD-pyörittimien välille, joten ei mikään enää täysin voi yllättää.

Dire Straitsin taustamölinä oli muuttunut soittimiksi. Soolokitara ja laulu nousivat selkeinä mutta luonnollisina taustasta. Pelti kilisi paljon NAS:sia tarkemmin, samoin laulu oli nyt ajallisesti paremmin kohdallaan. Taas tässäkin ero oli yllättävän iso, vaikka toki kokonaismittakaava huomioiden jo aika lailla pienempi. Ääni erotteli paremmin niin ajallisesti kuin balanssin osalta. Itse en missään tilanteessa enää palaisi NAS:siin, hyvän setin kanssa Melcon N1A on mielestäni se minimitaso, kohtuullisen edullisesti pääsee kiinni huippusoundiin. Olisi mielenkiintoista kokeilla, kuinka lähelle Klimax-tasoa pääsee ajanmukaisella Akuratella vaihtamalla NAS Melcoon. En uskalla kokeilla, voisi iskeä harmistus, varsinkin nyt Katalyst-aikana.

Myös Misa Criolla oli selkeytynyt, tarkkuus kuoron soinnissa ja ajoituksessa oli merkittävä.
Luonnollisesti perkussio rakentui selkeämmin. Ei tätä tarvitse sen enempää pyöritellä: NAS vs.
PerusMelco on selkeä 0-6

Parasta pöytään

No jossei nyt ihan, niin tämän ykkössarjan ja sen ykkössukupolven paras malli kuitenkin. N1Z kustantaa lähes yhdeksän tuhatrahaa listahinnaltaan. Kyseessä on siis jo varsin hintava laite. Ensin kun on jo laitettu runsas parikymmentä kiloegeä tuohon verkkosoittimeen. Lisäksi laite on kapasiteetiltaan huomattavasti pikkuveljeään pienempi. SSD-levyille mahtuu yhteensä vain yhden Teran tavarat. Liitännät ovat samanlaiset kuin pikkuveljessä, paitsi etulevyn ”imurointi-USB” on siirtynyt peräpuolelle. Yhteen takalevyn USB:iin laitoinkin 4 Teraisen SSD-levyn omassa metallikotelossaan ja tietty kivilevyn päällä. Siihen vielä TelluriumQ:n Ultra Silver USB-kaapeliksi.Kompromissiton kokonaisuus, siis. Laite luonnollisesti oli täysin hiljainen, tuosta ei kuulu pihahdustakaan. Tällä setityksellä laitteen sisäisellä SSD:n ja ulkoisen SSD-levyn välille ei enää saanut subjektiivisia(kaan) laatueroja. Tosin kaapelilla on tässä tärkeä rooli, tilanne on toinen jo Chrdin Silver -peruskaapelilla, tarvikesellaisesta puhumattakaan.

Sitten Shelby Lynne soimaan. Ei jumankauta. Kyllä tämä on paras. Ero on samaan aikaan pieni ja iso. Ajoitus on yhä parantunut, mutta nyt ääneen on tullut vaikeasti määriteltävää luonnonmukaisuutta iso annos lisää. Jos perusMelco erottelee hyvin äänen ja tauot, niin saman erottelun ohella tämä arvokkaampi malli parantaa vielä sen äänen luonnonmukaisuutta. Laulu ja taustat hitsautuvat luontevasti yhteen. Ajoitus on tarkka, mutta ääni todella erotteleva ja nautittava.

Private Investigations oli alkumölinöiltäänkin todella erotteleva. Aivan uuden ulottuvuuden saivat nuo alun diskanttiääntelyt, ne erottuivat toisistaan, piano oli paikallaan ja pellit kilahtivat äärettömän nautittavasti ja omalla aidolla painollaan. Laulu oli edelleen löysää, mutta luonnollista ja ymmärrettävää. En pidä sanasta musikaalinen, mutta kai neutraalin, luonnonmukaisen ja samalla huippuerottelevan setin soundi päästää sen musikaalisuuden ”läpi” esityksestä kuuntelijalle saakka.

Misa Criolla parani myös monta pykälää. Perkussion erottelevuus paukahti muutaman potenssin paremmaksi, kuoron ja soololaulajan erottelu oli parasta mahdollista ja ajoitukset olivat kunnossa sekä tausta hiljainen. Akustinen musiikki ja lauluäänet kuorona tai soolona ovat paljastavat, koska verrokkeja löytyy elävästä elämästä.

Loppupäätelmät

Aika lailla arvattava ja yllättävä oli tämä tulos kokonaisuudessaan. Yllätyksiä oli kaksi, kuinka selkeästi N1A peittosi NAS:n ja kuinka merkittävä ero oli myös Melcojen välillä. Aiemmin jo totesin, että en Klimaxia kuuntelisi enää perusNAS:sin kanssa missään tilanteessa. Yhtä hyvin voi todeta, että jos settiinsä satsaa kunnolla, ei kannata tyytyä kompromisseihin. Perusmelcosta kannattaa aloittaa, mutta rahalla saa vielä merkittävästi parempaa toistoa. Kiinnostavaa olisi tutustua myös nykyMelcoihin, tehtaalta on tullut myös uutta, mielenkiintoista tavaraa.

Jaa artikkeli:

Monoa ennakkokäsityksille

Porin Pekka aikanaan demosi monotoistoa vinyylillä. Siis stereokaiuttimista ja -vahvistimista ääni tuli ilmoille, mutta vinyyliä kynsi...

Isotek Ascension, osa 1.5

Isotek Nova EVO3:n testaamisen yhteydessä sain käyttööni myös erinomaisesti toimivan Ascension-virtajohdon. Pidin johdosta kovasti ja Novan...

Integroitu neliö ranskalaisittain

Kora on vahvistinmerkki, josta olen aiemminkin jotain lukenut. Merkki on kokenut nyt jonkin sortin ylösnousemuksen ja...

Hyvä virta, parempi ääni?

Ulkomaan lehdissä on ollut muutama arvostelu IsoTekin Novasta, joka vihdoin ja viimein on ilmestynyt EVO3-muodossa. Vastaava...

Ihan oikeat laitetassut

Furutechin NCF Booster yllätti sopivuudellaan laitteiden alle (juttu toisaalla). Muutos oli niin suuri, että oli ihan...