Isotek Ascension, osa 1.5

Isotek Nova EVO3:n testaamisen yhteydessä sain käyttööni myös erinomaisesti toimivan Ascension-virtajohdon. Pidin johdosta kovasti ja Novan kanssa ne toimivat hienosti yhteen. Laitoin mielessäni ison osan ansiosta tälle ronskin kokoiselle touville, mutta en päässyt kokeilemaan sitä PS Audion P10:n kanssa, koska johdossa oli C-19 -liitin.

Hifimestan Ari kuitenkin kaiveli taskujaan ja varastoaan puolitoista viikkoa ja löysi sellaisen adapterin, että sain tuon johdon PS Audioon kiinni ja sehän mahdollisti tutustumisen johdon ominaisuuksiin ihan omassa setissä. Aiemminhan virtalähteessä oli kiinni Chordin Sarum T-virtapiuha. Tuo Arin adapteri on melkein 20 cm pitkä ja sitten kun vielä Ascensionissa on valtavankokoinen liitin ja johto notkeaa kuin rautakanki, niin virtalähdettä piti siirtää kymmeniä senttejä takaseinästä eteenpäin. Mutta juuri ja juuri laitetelineen taso riitti tähän ja adapteri saatiin laitteen, johdon ja seinän väliin.

Ison johdon ääni

Nyt tarkoitus on keskittyä johdon äänellisiin ominaisuuksiin tutussa setissä. Johto siis tuli seinän ja virtalähteen väliin, virtalähteestä laitteisiin lähtee yksi Valhalla (vahvistimeen) ja loput ovatkin Sarumia. Johto on sen verran jäykkää ja kalliskin vielä (3200 euroa), ettei tuota ehkä ihan joka laitteeseen olisi tarkoituskaan laittaa. Itse ajattelen tätä juuri virtalähteen tai -filtterin syöttöjohtona, toinen vaihtoehto olisi ehkä käyttää tätä johtoa järeän päätteen virransyöttöön. Tosin tässä ajatusmallissa yhdistän paksun johdon isoon virtamäärään ja mukana voi olla tätä yksinkertaistusta kumoavia muuttujia, tiedä häntä.

Isotek Ascension box front
Isotek Ascension box back

Spekulaatiot sikseen ja Shelby soimaan. Taas kaiku kääntyi vähän sisäänpäin ja oli ehkä hieman lyhyt. Ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi. Pellit ja haitsu taas kilisivät oikein realistisesti ja tarkasti. Ääntä oli ilmassa paljon, mutta koko ajan mukana oli myös tietynlainen rauha, kaikki asiat saatiin esitettyä tarkasti, kiireettä ja aikaa jäi nauttia mustasta taustastakin vielä. Kun tuossa taukopaikassa oikeasta kanavasta bongataan niitä etuheleitä, vasemmasta diskanttikohinaa, joka osoittautuikin peltien ääneksi. Resoluutioennätys meni siis uusiksi, etuheleitä oli ne normaalit kuusi, se seitsemäs siinä välissä on paremminkin laskennallinen taukopaikka.

Sitten sateessa Vegan kahvilaan. Sielläkin oli julmetusti resoluutiota. Tom’s Dinerissa se resoluutio keskittyy häiriöääniin. Totta kai laulu ja tarkoitukselliset äänet ja sihinät olivat erittäin hyvin balanssissa ja kontrollissa, mutta sitten on niitä ylimääräisiä, usein korkeita ääniä, useimmiten ehkä siinä edessä Vegan vasemmalla puolella.

Lisäresoluution pureskelua

Lähdin analysoimaan Ascensionin äänikuvaa ja resoluutiota tuottamallani kuorolevyllä. Kun itse olin mukana laulamassa ja sitten miksauksen ja masteroinnin kanssa painin jälkikäteen, niin voin sanoa tuntevani levyn kuin omat taskuni. Äänitys on tehty aikanaan huippulaitteistolla Turun Akatemiantalon juhlasalissa, joka on varsin kaikuinen paikka, mutta toimii mehevästi kuoromusiikilla.

Calme des Nuits CD

Tuomiopäivää ajateltiin kirkkoslaaviksi ja sisääntulo biisin tapahtui stemma kerrallaan. Ennenkin stemmojen (=eri äänien) paikat kuorossa ovat auenneet hyvin leveys- ja syvyyssuunnassa. Nyt vain tapahtui se, että stemmojen erot ja ”reunat” pysyivät myös koko kuoron reippammassakin tuuttauksessa. Tämä on pieni, mutta erittäin merkittävä yksityiskohta ja havainto. Tästä on kuitenkin yleistettävissä tuo yleisen erottelun kasvu ajallisessa ja tilallisessa mielessä.

Mitä siis tapahtui, miten ääni muuttui. Ehkäpä esiin pitää nostaa kaksi ydinkohtaa: äänikuva ja ajoitus. Oman käsitykseni mukaan tässä on saman kolikon kaksi puolta, sillä yksinkertaisessa esimerkissä orkesterimusiikin äänikuva perustuu siihen, että ajoituksesta saa kiinni, mitkä soittimet ovat edessä ja mitkä takana. Ajallista tarkkuutta tarvitaan, jottei korvat (ja niiden väli) erehdy luulemaan, että suuriäänisin instrumentti on lähimpänä. 

Äänet kuulostavat luontevilta myös toistensa joukossa. Detaljit eivät jää ilmaan, vaan ne elävät rauhallista rinnakkaiseloa toisiaan tölvimättä. Esim. Pink Flydin Wish You Were Here -kappaleen yhteissoitto-osuus oli todella herkullista kuunneltavaa, studiossa oli bändi todellakin saatu soittamaan yhdessä, vaikka henkisesti jäsenten välillä taisi silloin olla etäisyyttä jo tästä yli kuun pimeän puolen. Myös Jon Andersonin high-end-tuotettu levy Toltec kuulosti kerrankin tosi detaljirikkaalta mutta samalla myös koherentilta, tätä yhdistelmää en näin vahvana aiemmin ole päässyt kuulemaan.

Loppumietteitä

Virtajohdoissahan ei monen mielestä ole (merkittäviä) kuultavia eroja. En missään tapauksessa lähde kyseenalaistamaan muiden käsityksiä tai mielipiteitä. Haluan kuitenkin rohkaista oamkorvaisiin kokeiluihin. Se ei ole keneltäkään pois, jos testaa eroja kuuntelemalla. Mutta toisaalta eihän kenenkään ole mitenkään pakko näin tehdä, jos ei halua. Ei myöskään pidä kyseenalaistaa, sitä, jos joku haluaa asiaa kokeilla. Omakohtaisesti ja subjektiivisesti koettuna Ascensionin ero tässä kuvatussa käytössä muihin kokeilemiini virtajohtoihin on valtava. Se on niin iso, että tässä alkaa väkisinkin epäilemään omaa havainnointikykyään, onko nyt prinsessan patjojen alla herne, vai mitä tapahtuu?

Isotek Ascension EVO3 Power Cord

Älä osta sikaa säkissä. Älä myöskään osta Ascensionia kuulematta sitä (mielellään omassa setissä). Mutta älä myöskään kuuntele sitä, ellet ole varautunut kaivamaan kuvetta, kiusaus saattaa kasvaa liian suureksi, itselläni ainakin kävi näin.

Jaa artikkeli:

Vastaa

Monoa ennakkokäsityksille

Porin Pekka aikanaan demosi monotoistoa vinyylillä. Siis stereokaiuttimista ja -vahvistimista ääni tuli ilmoille, mutta vinyyliä kynsi...

Integroitu neliö ranskalaisittain

Kora on vahvistinmerkki, josta olen aiemminkin jotain lukenut. Merkki on kokenut nyt jonkin sortin ylösnousemuksen ja...

Hyvä virta, parempi ääni?

Ulkomaan lehdissä on ollut muutama arvostelu IsoTekin Novasta, joka vihdoin ja viimein on ilmestynyt EVO3-muodossa. Vastaava...

Ihan oikeat laitetassut

Furutechin NCF Booster yllätti sopivuudellaan laitteiden alle (juttu toisaalla). Muutos oli niin suuri, että oli ihan...

Mustaa kultaa, ruskeaa puuta – Hanss T-60

Hieman yllättäen iski levysoitinkuume. Tähän asti Klimax Katalyst tuntui pesevän vinyylin, ainakin Linnin kautta kuunneltuna, niin...